Ensimmäiset kokemukset e-lukijasta

Sain joululahjaksi Kindle-sähkökirjalukijan.

Halusin kirjata ensimmäiset käyttäjäkokemukset ylös. Ne eivät ole vielä erityisen pitkälle mietittyjä vaan pikemminkin ensiajatuksia. Pidätän siis oikeuteni vaihtaa mielipidettäni. Esimerkiksi käyttämäni terminologia on päästäni tupsahtanutta ja siksi varmasti osin virheellistä. Toisen käyttäjäkokemuksen voit lukea vaikkapa Kemppiseltä.

Huom! Suomessa ei toimi Kindlen langaton päivitys eli joudun joka kerta materiaalia hakiessani liittämään lukijan tietokoneeseen ja kopioimaan tiedostoja kansioista toiseen. Typerää, olisi edes jonkinlainen helppo synkronisoimistapa. Voin vain kuvitella, miten mukava langaton päivitys on esimerkiksi lehtitilauksissa tai kirjojen ennakkotilauksissa. Oma kappale tupsahtaisi lukijaan hetken ollessa oikea. Niin kuin lahjaa odottaisi!

Haloo operaattorit, eikö kukaan tosiaan saa sovituksia asiasta Amazonin kanssa? Käsittääkseni ongelma ei ole tekninen. Peittokartasta näkee, että maa, jossa ilmapallotkin ovat kohta langattomia, on tässä asiassa takapajula.

YHTEENVETO: En usko kirjan esineenä katoavan mihinkään, mutta uskon jo lyhyen käytön perusteella erittäin vahvasti, että e-muodon edut tulevat nostamaan sen painotuotteiden rinnalle ja osin ohitsekin. Kustantajat ja kauppiaat ovat aivan syystä varpaillaan.

1) Sanomalehdet: Jo nyt, jos se olisi mahdollista, tilaisin päivälehteni e-lukijaan. Perusteluinani ovat käyttöliittymän helppous (yritäpä lukea broadsheet-lehteä esim. kylvyssä tai tunkea se käsilaukkuun mukaan matkalukemiseksi), kuljetus- ja materiaalikustannusten väheneminen (perinteinen "ja maailma pelastuu"-argumentti) sekä arkistoinnin helppous (vaikka sieluni on keräilijän, se ei ole arkistoijan eli keräilisin mieluusti lehtileikkeeni sähköisessä muodossa).

Olisin valmis maksamaan saman kuin paperilehdestä. Ymmärrän, että tämä ei riitä, sillä mainostulot ovat tilausmaksuja suurempi osa lehtitalojen tulonmuodostusta ja mainostajat pitää saada näkemään oma etunsa ja mahdollisuutensa. Täydellisessä maailmassa en itse tietenkään haluaisi lukijaani lainkaan mainoksia. Esimerkiksi verkkolehdet ovat nykyään lähes sietämättömiä, kun mainoksille alistamiseen ei ole keksitty muuta tapaa kuin sivulle pakotetut mainokset, joita ei pahimmassa tapauksessa saa edes suljetuksi.

2) Aikakauslehdet: Jo nyt, jos se olisi mahdollista, tilaisin aikakauslehteni e-lukijaan. En tilaa värikkäitä kuvalehtiä vaan minulle tulee pelkästään yhdistysten julkaisuja ja kirjallisuusaiheisia lehtiä. Jos olisin jonkin pienen lehden päätoimittaja, alkaisin aktiivisesti painostaa Amazonia tai jotakuta muuta e-kirjapalvelua, jotta se tekisi myös ei-usalaisille mahdolliseksi omien lehtien myynnin e-lukijaan. Näen tässä erittäin suuria mahdollisuuksia nimenomaan pienlehdille, joita tehdään suuresti vapaaehtoisvoimin. Työtä ja kustannuksia säästyy. Siitä, mitä sähköinen muoto tekee sanoma- ja aikakauslehtien taitolle, en osaa sanoa mitään, mutta arvelen, että jotain se muuttaa.

Nykyään joudun valitettavasti luopumaan tilaamistani lehdistä sen jälkeen, kun olen lukenut ne, koska en kykene arkistoimaan enkä käyttämään niitä vuosia. E-lukijaan voisin jättää ne, jotka haluat tai arvelen tarvitsevani jatkossa.

Tilasin irtonumeron The Times Literary Supplementistä ja luin siitä puolet kylvyssä. Tavallisesti lehtiä on viheliäistä lukea kylvyssä, sillä ne ovat lerppuja (naurakaa vain, argumentti se on tämäkin!). Päätin tilata lehden (2 viikon maksuton kokeiluaika aluksi). En olisi tilannut ilman e-lukijaa.

3) Blogit: Amazonin kautta julkaistavia maksullisia blogeja ei ole tarjolla Euroopassa, joten en osaa sanoa niistä mitään. En tiedä, maksaisinko tällä hetkellä yhdestäkään blogista, jota seuraan. Ehkä korkeintaan jotain mikromaksuja. Jos maksaisin, alkaisin myös odottaa jotain (laatua tai linjaa/linjattomuutta tai säännöllisyyttä tai viimeistelyä). Eli jos tarjoaisin itse jotain blogeistani maksullisena, alkaisin myös kirjoittaa sitä nykyistä ammattimaisemmin. Kenties, jos löytyisi sopiva aihe.

4) Kirjat: Olen hakenut Amazonin sivuilta lukuisia maksuttomia kirjoja Brontësta Poeen. Suomenkielistä materiaalia ei ole. Minua kiinnostavat klassikoiden sisällöt, mutta muodossa jää paljon puuttumaan. Esimerkiksi tieteellistä työtä tekeville e-lukija on hakumahdollisuuksineen varmasti ehdoton.

Arvelen, että e-lukija voi lisätä kirjojen ostoani. Perusteluni on, että ostan nykyään erittäin vähän kirjoja. Perusteluni ostamattomuuteen ovat maalliset eli raha ja tila. Näistä kahdesta ongelmasta tila on se suurempi. Ostan vain ne kirjat, jotka todella haluan omakseni ja varaan ja luen muut kirjastosta.

Koska olen kirjallisen lystinpidon nimissä joskus täysikuun aikaan myös pienpienkustantaja, ehdottaisin oitis kirjailijoilleni e-kirjan tekemistä, jos se olisi jo mahdollista. Ilmeisesti raha- ja verotusteknisistä syistä Amazon ei vielä tarjoa mahdollisuutta julkaista muille kuin USA:ssa toimiville yrityksille tai sikäläisen pankkitilin omistaville yksityisille. Jään seuraamaan ja odottamaan. Jos ja kun julkaisumahdollisuus aukeaa muillekin, veikkaan pien- ja omakustantajien olevan liukasliikkeisimpiä.

--

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa tekijän ja hänen oikeuksiensa näkökulmasta? Minua ei asiassa oikeastaan kiinnosta mikään muu kuin se, että tekijä saa palkkansa, kustantaja korvauksen kustantamisesta ja jakelija osuutensa. Suhdeluvut tulevat tuskin olennaisesti muuttumaan, mutta hintataso voi kyllä laskea ja sitä kautta myös jaettava potti. En osaa enkä halua sanoa mitään piratismin vaarasta, vaan haluan jättää siihen reagoimisen ja sen ennakoimisen (tai ennakoimattomuuden) suosiolla jonkun muun tehtäväksi. Luotan, että he tekevät viisaita ratkaisuja.

--

Valokuva: Johanna Hulkko

Joulurauhaa!

Kiitoksia kuluneesta vuodesta ja rauhallista joulua kaikille blogimme lukijoille!

--

Valokuva: Johanna Hulkko

Joulufaktio

1Esikoiskirjailijan syntymä tapahtui näin.

2Suuren laman aikaan ilmestyi joukko kustantajia kirkkaudessaan muutamalle käsikirjoituksen haltijalle, kukin omalleen näin puhuen: ”Sinun syntymäsi hetki on lähellä. Tahdon tehdä kirjan kanssasi.” 3Käsikirjoituksen haltijat ajattelivat tätä tykönänsä, heidät valtasi suuri ilo, ja unesta herättyään lausuivat he kukin omalle kustantajalleen: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.” 4Ja he kaikki olivat voimallisen pelon ja vavistuksen vallassa.

5Kustantajien lähdettyä käsikirjoituksen haltijat sulkeutuivat kammioihinsa, mikä kiviseinien sisään, mikä metsämökkiin, ja tekivät kuten kustantaja oli heitä neuvonut. 6Öisin kustantajat ilmestyivät heille unessa ja varoittivat vääristä askelista. 7Ja niin he etsivät sopivia askelia eivätkä enää sortuneet laveille teille, sillä he kuulivat kukin sydämestään varoituksen, huutavan äänen autiomaasta: ”Moni esikoinen on päätynyt päättömänä kuningas Markkinan kompostiin.”

8He pysyivät kammioissaan sanojen kiusattavina neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes kustantajat suuruudessaan uudelleen tulivat heidän luokseen näin ilmoittaen: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka paperille painetaan.” 9Ja kuin korkealta vuorelta he näkivät tulevat lukijansa unta pakenevin silmin syventyneinä heidän tekstiensä ääreen. Ja he yrittivät laskea silmälukuja, mutta eivät siihen pystyneet, niin sankka oli silmittömästi lukevien joukko. 10Eivätkä he ymmärtäneet näkyjään kiusaajan näyttämiksi, vaan saivat näin voimia jatkaa.

11Kun oli kulunut toiset neljäkymmentä päivää ja yötä, luulivat he syntymisensä hetken koittaneen, sillä maailmalta kuului huuto: ”Ei lamppua panna vakan alle, vaan lampunjalkaan.” 12Ja he luulivat heitä kutsuttavan loistamaan valoina, mutta totisesti kansa huusikin esiin salarakkaita ja silikonirintoja. 13Murheissaan he palasivat tekstiensä ääreen, oikoivat luvut ja tavoittelivat sitä, minkä mahdottomaksi tiesivät.

14Silloin tulivat oikeat kirjailijat ja sanoivat: ”Kriitikot tulevat, erottavat huonot hyvistä ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita, sillä teoksistaan kirjailijaa ei tunneta.” 15Mutta esikoiset eivät pelänneet, sillä he tiesivät mitä olivat tehneet ja katso, se oli hyvä. 16Mutta kustantajat viisaudessaan olivat hiljaa, sillä he tiesivät, että esikoiset kaatuvat usein, milloin tuleen, milloin veteen.

17Viimein koitti kirjan ilmestymisen päivä ja kas vain, esikoiskirjailija syntyi. Kustantaja kapaloi hänet, röyhtäytti ja laittoi seimeen muiden aasien kanssa. Näin kävi toteen ennustus: ”Et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista.” Samoin tapahtui ympäri maakuntaa. 18Kolmantena päivänä esikoiset nousivat pahnoiltaan ja hakivat suojaa kukin lajinsa ja teoksensa mukaan mikä harjun etelärinteeltä, mikä uljaana humisevan tammen, mikä vankan sillan alta. 19Mutta kun esikoiset kyselivät myynnistään, lohduttivat kustantajat heitä näin sanoen: ”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.”

20Ja katso, ilo oli suuri, sillä kaikki kävi juuri niin kuin heille oli luvattu.

Korkealta ja kovaa

Nyt on käsillä kirjoittamisen ihanin vaihe. Kun kirjoitan uutta, teksti on komeaa, aitoa ja urhoollista. Se on kaikkea sitä, mitä tekstin pitää olla.

Universumi tukee kirjoittamista pudottelemalla eteeni aihepiiriin liittyviä lehtileikkeitä, kirjoja ja anekdootteja. Sanavarastossa takahyllyllä lojuneet tavukokonaisuudet heräävät ja kokoavat itsensä tuoreiksi, täsmällisiksi ja elämää uudentaviksi ilmaisuiksi, ja siirtyvät minun avullani ihmisten jokapäiväiseen sanastoon. Juonet ovat vain totuus siitä, miten asiat todella menevät, tyyli vain sisäänhengityksen mukana omaksuttu, luonteva elämisen ominaisuus ja henkilöt niin lihallisia, että joudun hätistelemään heitä öisin sänkyni ympäriltä varsiluudalla.

Vielä koittaa myös se päivä, että joudunkin luutimaan pois ne nerokkaimmat ja rakkaimmat, juonessa on liikaa mutkia, tyyli kompastuu omaan näppäryyteensä eikä kieli soi vaan rykii. Silloin oksettaa koko puuro. Vielä tänään syön henkilöitteni kanssa juuri pellosta nostettuja perunoita ja skoolaan jääkaappikylmällä oluella. Kirjoittaminen on parasta.

--

Valokuva: Johanna Hulkko

Vastaanoton vastaanottamisesta

Havahduin männäviikolla miettimään, onko jokin toisin kuin ennen kirjaa. Olen nimittäin huomaavinani, että entistä useampi kysyy, mitä kuuluu ja kuinka menee. Voi hyvin olla, että erehdyn, ehkä en vain ennen ole kiinnittänyt huomiota small talkin tähän lajiin. Joka tapauksessa olen nykytilanteessa tulkinnut, että minulta kysellään, miltä tuntuu, kun kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa kirjastani. Myös suoraan tuo kysymys tulee vastaan aika ajoin. Siksi yritän innostaa itseni hetkeksi pohtimaan esikoiskirjailijan mietteitä vastaanoton vastaanottajan asemassa. Hanke on epäviisas, sillä eihän viisas ihminen kritiikeistä mitään sano.

Ei minulla kritiikeistä mitään suurempaa sanottavaa olekaan. Olen melkein kiitollinen - mitä tietenkään ei myöskään pitäisi sanoa. Koen enimmäkseen tulleeni varsin kelvollisesti ymmärretyksi ja kunnioittaen käsitellyksi. Tietysti aina on joku heitto, jota voisi jäädä suremaan, mutta olen välttynyt jämähtämisiltä luullakseni siksi, että kuvittelen itse aika hyvin ymmärtäväni, mitä olen tehnyt. (Aina kirjoittaessa ei tietenkään tuolta tuntunut, ja kauheaahan olisi jos taiteen kyseessä ollen tuntuisikaan, mutta prosessin myötä ymmärrys syntyi ja kasvoi.) Kiitos tuntuu juuri niin kivalta kuin jokainen osaa arvata, mutta haukku ei ehkä kuitenkaan niin pahalta kuin voisi olettaa. Kaivankohan verta nenästäni...

Huomiotaloudessa kun eletään, on huomioitava erilaiset huomionosoitukset, joita esikoisemme, Johannan ja minun, ovat saaneet. Ehdokkuudet ovat kivoja. Erityisen kivoja ovat varjoehdokkuudet, joiden yhteydessä on mainittu sekä Idiootin valinta että Säkeitä Pietarista. Mutta entäpä sitten kun ehdokkuus ei johdakaan voittoon, on moni kysellyt. Ei siinä mitään. Pettymystä en tunnusta tunteneeni. Ehdokkuus on jo niin iso tunnustus, että onhan sitä siinäkin. Pettymyksen loitolla pitämistä helpotti myös se, että Hesarin palkinnon voittajasta, Leena Parkkisen esikoisesta, oli helppo olla iloinen. - En kyllä tiedä, miltä sitten tuntuisi, jos olisi sen toisen rovaniemeläislähtöisen kirjailijan housuissa ja uutinen olisikin, että EI TAASKAAN EHDOKKAANA... Mutta tuo on kerrankin täysin turha murhe ja siksi päätän täältä tänään tähän.