Tuli kesä, lupaa kysymättä. Marjo meni rajan taa, ja minä aion lomata.
Olen ajatellut kirjoittamiseni näin: työskentelen vapaana, jotta voin määrittää itse, minkä ajan päivästä käytän leivän jahtaamiseen, minkä kirjailuun. Leipää metsästän sen mikä on pakko, muuten kirjoitan.
Tämä tarkoittaa sitä, että elämisen perusresursseista a ja b eli aika ja raha, perheeni resurssi b eli raha on kapoisempi kuin jos tavoittelisin leipää täysipäiväisesti ja -päisesti. Perhe on siunannut valintani, mistä olen joka päivä kiitollinen.
Olen tehnyt lisävalinnan, että koska resurssi b on niukka, resurssi a:sta eli ajasta en tingi. Siksi en kirjoita öisin, viikonloppuisin enkä lomalla. Kuin korkeintaan salaa. Kuin korkeintaan mielessäni. Ja lukeminenkin on kyllä mielestäni kirjoittamista. Mutta koneen ääreen en istuudu!
Siksi sanon nyt pariksi viikoksi armaat hyvästit niin koneelle, käsikirjoitukselle, sähköposteihin vastaamiselle kuin teillekin, armaat lukijat.
Nyt alkaa parin viikon äl oo äm aa.
Hoo ee ii, hoo, ee, ii!
--
Valokuva: Johanna Hulkko
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti