Pidin lupaukseni enkä koskenut koneeseen, mutta kirjoitin koko ajan. Välillä kynällä paperille, päässä tauotta. Erityisen antaumuksellista ajattelun ilmiasun ottanutta kirjoittamista harrastin uima-altaassa. Siellä kun sukeltelin edestakaisin ja katselin altaan vaaleansinistä pohjaa, henkilöt puhuivat pääni pyörryksiin. Ehdin jo ymmärtää kirjailijan helvetinkin: olla uima-altaalla ja -altaassa pari tuntia ilman mitään muistiinpanovälineitä. Se vetää nöyräksi.
Nautin myös pitkästä aikaa lukemisesta. Sanon nautin, koska joudun häpeäkseni tunnustamaan itselleni, että lukeminen on minulle aika ajoin suorittamista. Haluan lukea tietyt jutut, jotta tiedän, missä menen ja mennään. Ei ole välttämättä kivaa, eikä tee oikeutta kirjoille eikä niiden kirjoittajillekaan. En minä ainakaan halua, että kukaan lukee minun kirjojani täyttääkseen jonkin itse itselleen asettamansa ihanteen tai normin. Päätin heti varata aikaa ja keskittyä nykyistä enemmän nautiskelevaan lukemiseen.
Nautiskelin reissussa John Irvingin uusimman, Viimeinen yö Twisted Riverillä, ahmin oikeastaan. Olin vähän surkeanakin siitä, että hän on Suomessa ja minä sieltä poissa, ja siinä nostalgoidessani ymmärsin, että Irvingin kirjoilla on ollut erittäin suuri merkitys siinä, että minusta tuli kirjailija. Aivan kuin olisin taas muistanut, miksi joskus lapsena halusin kirjailijaksi. Luin Garpin maailman heti sen ilmestyttyä, Kaikki isäni hotellit heti perään. Olin yhdentoista enkä tajunnut lukemastani paljonkaan. Sen kuitenkin ymmärsin, että tarinat kannattavat elämää.
Olin Irvingin merkityksen ymmärtämisestä otettu ja vähän liikuttunutkin.
Nyt olen saanut työtyöt suunnilleen ajan tasalle, ja ensi viikolla alan iltapäivisin purkaa kertynyttä muistiinpanosumaa. Sieltä ne seuraavan romaanin ajatukset limittyvät ja löytävät paikkansa lautassa niin kuin tukit Twisted Riverillä.
Töitä on edessä tonni, mutta toisesta reunasta aloittamalla niistä on ennenkin selvitty.
--
Valokuva: Johanna Hulkko
0 kommenttia:
Lähetä kommentti