maanantai, 12. heinäkuuta 2010

Etappeja

Johanna tuossa paljasti lomailevansa jossain päin Suomea. Minun tilanteeni on juuri päinvastainen: olen töissä jossain päin Suomea, aika paljon Lauttasaaressa, jossa Fimic majaansa pitää, mutta väliin muuallakin, viimeksi Viitasaarella Musiikin aika -festarilla. Nautiskelin paitsi musiikista, myös säveltäjien ja muusikoiden seurasta ja aivan erityisesti siitä, että olo oli mitä kotoisin. Vielä jokunen vuosi sitten olin jokseenkin harmistunut ex-muusikko ja malttamaton wanna be -kirjailija. Nyt tuntuu, että on mahdollista lempeästi palvella molempia muusia. Aivan varmasti ne toisiaan häiritsevätkin jossain käänteessä, vähintääkin tappelevat ajasta, mutta nyt en jaksa moista murehtia. Olen niin onnellinen, että a) toinen kirja on julki ja b) olen takaisin mielekkäässä kuukausipalkkaisessa työssä. Jos olen hiukan entistä hiljaisempi täällä, niin tietäkää, että olen polvillani joko kirjallisuuden tai musiikin alttarin ääressä - tai pyöräilemässä jossain päin pääkaupunkiseutua.

1 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Kuuntelin eilen illalla sen Seppo Konttisen ja sinun juontamasi ohjelman. Se oli ainakin minulle hyvin valaiseva. Oli hyvä että siinä oli niitä soittajia.

Tuli karjalaisista lisätietoa. Tottahan minä muistan evakot, oli niitä paljon oppikoulussakin ja muistaakseni pärjäsivät hyvin. Ja muistan suuriperheisen piirakanleipojan, enkä ole sen jälkeen enkä sitä ennen saanut niin hyviä karjalanpiirakoita.

Niitä ei ikinä ollut tarpeeksi, meilläkin oli lapsia sentään kolme ja isä oli sellainen luuviulu että hotkaisi yleensä kaiken mitä kaapissa oli.