Saimme ihanalta Terhi Rannelalta tunnustuksen (henkisestä) kauneudestamme. Kiitos! Tunnustuksen sääntöihin kuuluu, että saajan pitää kertoman itsestään seitsemän asiaa. Koska meitä on kaksi, saatte samaan hintaan neljätoista.
1
M: Hyrisen tyytyväisyydestä joka päivä työmatkalla väistellessäni kahta kuusta Minna Canthin puistossa.
J: Sanaliitto "Pohjantähden alla" saa minulle poikkeuksetta ja kontekstista riippumatta palan kurkkuun.
2
J: Seuraava romaanini ilmestyy mahdollisesti ensi syksynä.
M: Mahdanko enää ikinä tarttua kässäriini?
3
M: Seinäni ovat hämmentävän väriset, mutta olen maalannut vain kynsilakalla.
J: Olen alkanut soutaa, päivittäin ainakin Eedenille ja takaisin.
4
J: Pelkään unohtavani.
M: Iloitsen koirani kivuttomasta savolaistumisesta.
5
M: Toivoin työsuhde-eduksi miestä, jolta sujuisi poraaminen.
J: Nimesin lapsena mollamikkoni Esa-Matiksi, jotta kukaan ei olisi arvannut, että olin rakastunut Vesa-Matti Loiriin.
6
J: En siedä purjoa.
M: Ajattelen aina ruokaa mutta en tee sitä juuri koskaan.
7
M: Olen kaipauksesta rikas.
J: Uskon, että elämän tarkoitus on tehdä toisia ihmisiä onnelliseksi.
Meidän silmissämme kauniita ja tunnustuksen ansaitsevia blogeja ovat seitsemän seuraavaa:
Seija Vilénin kirjailijablogi
Juha Siro - Mitä tapahtuu todella
Sami Hilvo - Kaiken maailman ihmettelyä
Marko Hautalan kirjallinen blogi
Elina Loisa - Kirjoitusvirneitä
Essi Tammimaa - Aaltopahvia
Rouva Huu - Lastenkirjahylly
Tekstit
4 kommenttia:
Hei kiitos Jii ja Äm.
Olipas hauskaa lukea.
Taatusti ehdit kirjoittaa j tarttua kässäriisi. Läänintaiteilijan työ on aika liikkuvaista, mutta kannattaa valjastaa jotkut tunnit pelkästään esim. varhaisaamusta kirjoittamiselle. Niin ainakin itse tein ja se vörkki.
T: Harri :)
Jii: toi sun Vesa(Esa)-Matti -tunnustus oli todella liikkis.
Hoo: Kiitos kun kävit moikkaamassa meitä täällä!
Minä myös uskon Marjoon kuin vuoreen. Asiat vievät aikansa, mutta kaikella myös on aikansa. Ja me lukijat odotamme!
Hello!
Kiitos ja kumarrus, olipa blogini päässyt listallanne hienoon seuraan.
Talviterveisin juha
Juha, hienointa seuraa olet varmasti sinä! Jii ja Hoo: tartuin eilen kässäriin. Vähän mutta kuitenkin. Nyt mua ei luultavasti pidättele enää mikään.
Tuli noissa tunnustuksissa valehdeltua, joudun tunnustamaan. MC:n puistossa ei nimittäin ole kuusia vaan pihtoja, kuten paikallinen kirjallinen eliitti minulle ystävällisesti paljasti. Ihan turha siis väistellä kuusia kun niitä ei ole. - On muuten todella jännää olla uudessa paikassa ja aloittaa tutustuminen talvesta. Vielä en tiedä ollenkaan, mitä väisteltävää kesäksi nousee.
Lähetä kommentti