Kaksi viikkoa takana läänintaiteilijuutta, saman verran + pari päivää kuopiolaisuutta. Molemmat vielä vankasti opettelussa. Jos haluaa usvaisen ja hontelon olon päähänsä, kannattaa puskea vanhoja töitä jouluun saakka, hankkia siinä samalla asunto ja luopua vanhasta rakkaasta, joulu pakata huusholliansa, sanoa hei-hei koko entiselle elämällensä, kaivata kasvattamaansa aikuista miestä jo ennen kuin on hei-heinsä heittänyt, ennen uuttavuotta muuttaa ja heti ensimmäisenä arkena lompsia töihin entisestä jossain määrin poikkeavalle alalle. Iltaisin voi sitten kotona - pimeässä kun ei juuri lamppuja ole - väistellä laatikoita ja sortuvia taulukasoja ja miettiä, joko kevätväsymys voi vaivata.
Tuon verran teki mieli kitistä. Muuten on oikein nastaa, vaikka kasoja ja muita muodostelmia on väisteltäväksi asti edelleen.
Savon Sanomat olen tilannut ja opiskellut uutta kotikaupunkiani ahkerasti. Eilisestä lehdestä sain lukea, että "Kuopioon on rakennettu Suomen paras kävelykeskusta kesällä 2013". Sehän sopii, enkä edes epäile vision toteutumista, rännikadut ovat vieneet sydämeni, mutta se minua kulttuuribyrokraattina sieppaa, ettei sinänsä ansiokkaassa jutussa sanota tavun tavua Kuopion kulttuurielämästä. Kaupunki on kauppapaikka, tiedän, mutta tylyhköltä tuntuu lukea seuraavanlaista kaupunginelävöitysretoriikkaa: "Ostosmatkailu keskustaan lisääntyy, kun Ikea avaa Kuopiossa ensi vuonna. Se edellyttää liiketilojen laajentamista. Uudeksi vetonaulaksi tulee kauppakäytävä torin alle."
Ehkä olen aloittavana alueellisena taiteilijana yliherkkä, mutta minusta on outoa, että kaupunkia ylipäätään voi katsoa paikkana, joka on vain väyliä kohti viihtyisiä liiketiloja. Mutta onpahan työt taattu kun yrittää runolla pistää kampoihin Ikeoille ja maanalaisille ostosparatiiseille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Marjo! Läänintaiteilijan osa on niitä hankalimpia maailmassa. Läheltä on tullut seuratuksi useampaakin.
Mutta kyllä sellaisia ehdottomasti tarvitaan. Toivottavasti savolaisilla on tunne, että he tarvitsevat sinua.
Luin juuri Äänes ja pohdiskelin että näitä voisi kyllä esittää ääneenkin. Olen ihan vakavissani. No, mieti edes, jooko?
On tässä itse tullut jo Ääneksen tekstejä äänneltyäkin, joten kaipa niihin toisetkin saavat koskea. Sanastoon liityn tuota pikaa.
Ai että hankalaa? En vielä osaa ottaa tällä kokemuksella kantaa, mutta mitäs hankaluuksista jos on mieluisaa! Nyt on.
Aivan ehdottomasti oleminen uudessa paikassa riippuu ilmapiiristä.
Juuri luin että ilmapiiri meillä täällä Pohjanmaalla olisi niitä hankalimmista Suomessa, siis kulttuuripuolella. Mutta eipä ole juuri mihin verrata.
Kulttuurityöntekijät yleensä tulevat muualta ja silloin voi tulla yhteentörmäyksiä. Onneksi täällä ei enää heiluta puukkojen ja puntareiden kans.
Mulla on onneksi itäiset geenit, joten vaikka pohjoissavolaisuus ei ole verenperintöäni, itäinen mentaliteetti on kuitenkin kotoisa. Senkin olen saanut huomata, että savolainen leppoisuus ei ole pelkkä klisee, vaan aivan todellisuutta joka päivä jossain hyvässä käänteessä.
Lähetä kommentti