Nyt olisi kuva paikallaan, mutta harrastuneisuuteni ei kovin helposti näy venyvän kuvitukseen saakka. Olen koko talven kulkenut töihin Minna Canthin puiston halki ja saanut seurata mahtinaisen tyyntä istuntoa lumikuorman alla. Tammi - helmikuussa hänestä ei näkynyt mitään, tai vähän selkäpuolta ehkä. Nyt ovat kampaus ja määrätietoiset kasvot jo paljastuneet ja sylikin tyhjentynyt valkeasta lastistaan.
Tarkoitukseni oli seurata Minnan päivien tapahtumia ihan jo työnkin puolesta, mutta toisin kävi: voimaperäiset savolaisbaksillit ovat pitäneet minut makuulla sisätiloissa koko viikon. Nyt henki kulkee jo jotenkin, mutta ei niin sujuvasti, että lähtisin varta vasten mihinkään rientoon. Uusi kotipaikka on ottanut mittaa tulokkaasta oikein tosissaan. Olen kuin lapsi päiväkotiuransa alussa, kuumeinen ja köhäinen.
Tämä kai oli koko asiani tällä kertaa. Huikkaus eetteriin, että hengissä ollaan. Se tuntuu jollain tapaa tarpeelliselta kuluneen viikon uutisten varjossa kun kokonaiset kaupungit ovat lakanneet olemasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommenttia:
Ja niin hujahti jo Agricolan päiväkin. Kevät on vauhdikas veikko!
Mieli on askarrellut jo syksyn parissa: tulkoon tässä nyt paljastettua ensi kerran, että kirjallisuustapahtuma Kirjakantti muuttaa alkusyksystä marraskuulle. Tavataan Kuopiossa 18.-20.11.
Lähetä kommentti