Jännittääkö, ystävät kysyvät. Ei tippaakaan. Olen jossain omituisessa aika-avaruuden pisteessä, jossa ei ole vielä muuta kuin tehty työ ja siitä syntynyt tuotos, esine. Yksikään kiitos, lukuterveinen, blogikommentti tai kritiikki ei ole vielä päässyt tunkemaan todellisuuteeni. Olo on niin tyhjä ja täysi kuin kuuluukin.
Heti kun ensimmäinen viesti luetusta kirjasta kantautuu korviini, tämä hetki on mennyttä. Tiedän kokemuksesta, että kohta on kaikenlaisia tunteita takki täynnä. Saaduista kiitoksista ja kurmootuksista jatkan tietysti hyvässä järjestyksessä eteenpäin, mutta silti ne eivät enää koskaan katoa tai lakkaa olemasta.
Sitä vartenhan kirja tietysti on kirjoitettu: lukijoille, jotta he ottavat sen omakseen, lukevat siihen sen mitä tarvitsevat ja haluavat ja irti saavat tai ovat saamatta. Tästä eteenpäin minä saan nostaa kädet ilmaan, sillä minun osaltani työ on tehty.
Mutta vielä minä ja kirja olemme tässä maailmassa aivan kaksin. En arvannut, että tältäkin voi tuntua. Nautin tästä.
Valokuva: Johanna Hulkko
Tekstit
9 kommenttia:
Paljon onnea kirjalle ja halaus sen tekijälle!
Minäkin sain kirjan keskiviikkona ja odotan jo kovasti, koska löydän sopivan rauhan sen lukemiseen.
Kansikuva on hieno ja nuo kiiltokirjaimet houkuttelevia kosketteluun. Hauskaa, että nykyisin myös aikuistenkirjoissa on tällaisia tuntoaistiin perustuvia ja samalla esteettisiä yksityiskohtia!
Juhlitaan kirjaa jossain sopivassa välissä, toivoo Rouva Huu
Kiitos, Rouva Huu!
Minustakin kannessa on hauskasti myös sadun tunnetta. Vaikka tarina ei ole erityisen fantastinen, alun mottokin tietysti kertoo taustamietteistäni jotain. Kiitoksia vielä kerran sinulle kirjallisuuslähteistä, joita taannoin kyselin :)
Ehdottomasti tämä on vähintään Telakka-lounaan arvoinen tapaus, ja olisi muutenkin jo korkea aika taas tavata!
Ilon aiheuttajan olet näemmä tallettanut viileäkaappiin mehupullojen päälle, jos tulkitsen kuvaa oikein. Aika-avaruuden loistopiste on totisesti ainutlaatuinen!
Syksyn satoa!
Peukkua ja tykkäystä mehuille, sienille ja kirjoille!
Onneksi olkoon, Johanna! Pitääpä käydä hakemassa. Tuosta valokuvasta inspiroituneena aion pistää seuraavan romaanin tekijänkappaleet kalojen kanssa pakastimeen.
Kiitos, Marko! Pieni merellinen tuoksu voi hyvinkin sopia kirjaasi temaattisesti (tähän johtopäätökseen päädyin uskomalla, ettei kahta ilman kolmatta).
Syksyinen tervehdys täältä etelä-pohjanmaalta.
Nyt ehdin käydä tutustumassa monipuoliseen blogiinne.
Mukavaa syksyä teille!
Mainiota, että löysit tänne, Kevätkukkanen!
Lähetä kommentti