Täyteläistä aikaa

Aukoksi ajassa otsikoi Johanna sen ihanan hetken, "jossa ei ole vielä muuta kuin tehty työ ja siitä syntynyt tuotos, esine." Nyt aika on jo toinen: lukijoiden kädet ovat pidelleet kirjaa ja silmät lipuneet riviltä toiselle. Tulkintoja on alkanut syntyä.

Blogimme on ollut hengissä noin kaksi ja puoli vuotta. Oikea palkki tuossa vieressä kertoo, että tämä blogi syntyi kertomaan kahdesta tiestä kirjailijaksi. Luonnehdinta pitänee paikkansa edelleen. Välillä mietityttää, minne tie vie.

Koko sen ajan kun olemme kirjojemme eteen ahertaneet, olemme tienneet, että kaunokirjallisen työn tuotoilla harva elää. Vuonna 2005 Suomen Kirjailijaliiton tekemä tutkimus paljasti, että mediaanivuositulo kaunokirjallisesta työstä on 2000 euroa. Vastaava viime vuotta koskeva tutkimus paljasti, että summa on pysynyt ennallaan ja kirjailija siis kurjistunut entisestään.

Silti me kaunokirjailijat, ainakaan me kaksi eri tavoin suuntautunutta kirjoittajaa, emme tulkitse tilannetta niin, että kirjoittaminen ei kannattaisi. Miksi? Tyhmiäkö olemme? Emme, emme ainakaan myönnä. Kirjailija kai kirjoittaa koska haluaa (tai jos oikein romanttisiksi heittäydytään: koska on niin sanotusti pakko) ja koska hän uskoo tai ainakin toivoo, että hänen sanottavansa voisi kiinnostaa lukijaa, jopa olla tälle tärkeä.

 "Yksikään kiitos, lukuterveinen, blogikommentti tai kritiikki ei ole vielä päässyt tunkemaan todellisuuteeni", saattoi Johanna kirjoittaa vielä vajaat kolme viikkoa sitten. Nyt aukko ajassa on mennyt umpeen ja meidän kaikkien on mahdollista antaa aikaamme Johannan uutukaiselle. Haluan esittää kutsun: jos tartut Jostakin kotoisin -romaaniin, mitä lämpimästi suosittelen, tule tänne kertomaan, kuinka aikasi kului sen parissa!