maanantai, 21. marraskuuta 2011

Luopuisitko jostakin kirjastasi?

Aiemmin ajattelin, etten voisi luopua yhdestäkään kirjasta, joka kirjahyllyssäni on. Ajattelin, että ne kertovat siitä, kuka olen, enemmän kuin sanat koskaan.

Sittemmin olen joutunut seuraamaan sivusta, mitä kuolleen ihmisen kirjahyllylle tapahtuu. Valitettavasti kotikirjastolla, jos se on normaali ja satunnaisesti syntynyt kokoelma eikä sitä ole kerätty esimerkiksi temaattisesti kunnianhimoisesti, ei ole arvoa muille kuin sen kerääjälle. Kaikki ne tunteet, jotka kirjan ostamiseen ja ensimmäiseen tai toistuvaan lukemiseen liittyvät, kuolevat omistajansa mukana.

Käytetyllä kirjalla ei ole arvoa kuin harvoin. Arvoa lisäävät omakätiset omistukset, nimikirjoitukset ja ex librikset, mutta nytkin puhun lähinnä muistoarvosta, en suoranaisesta rahallisesta arvosta. Ja harvapa kotikirjastoaan ajatellessaan rahaa edes ajattelee kuin korkeintaan sitä kautta, että kirjoihin on sijoitettu lantti jos toinenkin.

Olen alkanut rauhallisesti ja ilman sen kummepia päämääriä poistaa hyllystäni välillä kirjan tai kaksi. Keinoksi olen löytänyt bookcrossingin. Vapautan siis kirjoja toisille harrastajille. Se on hauskaa ja toiveikasta. Kirjalla on vielä mahdollisuus löytää uusia lukijoita eikä sen kohtaloksi jää pölyttyä hyllyssäni perikunnan riesaksi asti.



Bookcrossing on tuotteistettu yllättävän huonosti. Tavallaan se on tietysti sympaattista. Logo on ja kömpelöhkö verkkosivusto, mutta oheistuotteet ovat huomiota herättävän niukkoja. Harrastuksessa olennaisia tarrojakin on tarjolla ostoinnokkaille vain aivan muutamaa sorttia.

Harrastamista tuotteistamattomuus ei tietenkään haittaa - oikeastaan päin vastoin. Toiminnan ydin on helppo ymmärtää, ja mukaankin pääsee helposti. Kirjoja voi "vapauttaa" kahdella tavalla: joko villisti jättämällä se jonnekin ja toivomalla, että joku nappaa sen mukaansa tai lähettämällä tai antamalla kirjansuoraan jollekulle sitä toivovalle. Molemmat tavat ovat hauskoja, ja itse vapautan satunnaiset hyllystä joutavat yleensä villisti. Jos minulle on jostain syystä päätynyt jokin uutuus, jota en itse halua säästää, sille löytyy yleensä bookcrossaajista monta innokasta lukijaa. Kirja kiertää.

Minulle selvisi vasta nyt, että jotkut kirjailijat eivät arvosta bookcrossaamista siksi, että se ei tuota kirjoittajalle mitään. Ostorahat kirjasta on jo saatu eivätkä lukijat kartuta edes lainauskorvauksia. Minusta se on hassu ajatus. Bookcrossaajista kirja saa lukijoita, jotka kirjoittavat siitä usein vielä pienen arvionkin. Lisäksi harrastajat ovat kirjaihmisiä viimeiseen asti, ja myös ostavat, lainaavat, puhuvat ja elävät kirjoja harrastuksensa ohella.

Olen minä kollegoidenkin kirjoja vapauttanut (kaksoiskappaleita, en tietenkään niitä lahjaksi saatuja). On hauska seurata, kuinka esimerkiksi ystäväni nokialaisen Marisha Rasi-Koskisen loistokas romaani Katariina kiertää. Omieni arvioita voit lukea täältä ja täältä. Harvoinpa olen saanut noin rehellistä ja spontaania tietoa lukukokemuksista.

--

On myös aika toivottaa hyvää loppuvuotta kaikille blogimme lukijoille! Blogi ei päivity niin usein kuin toivoisimme, mutta kaikenlaista luettavaa tänne on vuosien varrella kertynyt. Uuden vuoden myötä pääsemme Marjon kanssa toivottavasti kertomaan uusista kirjoista ja onpa vuoteen 2013 astikin jo julkaisusuunnitelmia. Näistä kaikista ajallaan.

Kaikkea hyvää loppuvuodellesi ja myös tuolle tulevalle, joka jo kurkkii nurkan takana!

3 kommenttia:

giaguara kirjoitti...

Kirjoissa on kuitenkin sama kuin vaikka musiikissa.
Jos bookcrossing vähentäisi kirjojen myyntiä tai suosiota, niin tekisivät kirjastotkin, ja vielä enemmän sillä kirjastot ovat hyvinkin suosittuja.
Enemmin käy niin että bookcrossingin - ja kirjastojen - kautta tulee kokeiltua aivan uudenlaisia kirjoja. Sita kautta löytyy myös uusia suosikkikirjailijoita ja kirjoja. Useammankin kerran on käynyt niin että olen lukaissut kirjan jonka olen sen jälkeen joutunut laittamaan eteenpäin vaikka kirjaringin osana, mutta olen pitänyt kirjasta tai kirjailijasta niin paljon että olen sitten etsinyt ja ostanut saman kirjailijan kirjoja myöhemmin. Uutta kirjaa ostan hyvin harvoin, ja jos en tiedä pitäväni kirjailijasta, vielä harvemmin.
Suurimman osan kirjoista jotka ostan ostan käytettynä. Mitäpä häpeällistä siinä on jos joku muukin on lukenut kirjat ennen minua? Eihän kirjat ole tehty kertakäyttöisiksi. Lukemisen jälkeen suurin osa saa bookcrossing-leimat ja laput ja lähtee liikenteeseen.
Ja etteikö muka toimisi kirjailijoille: lähetin vähän aikaa sitten oman kopioni James Thompsonin Snow Angels (tai Lumienkelit siellä Suomen päässä) kaverilleni joka pitää pohjoismaisesta rikoskirjallisuudesta. Hän piti kirjasta paljonkin, ja osti sitten seuraavan Thompsonin jo omaksi kappaleekseen. Minun bookcrossing-kirjani kiertää vielä hänen jälkeen toisen lukijan kautta, ja epäilen että hänkin pitää kirjasta ja kirjailijasta vastaavasti.

Ja hieman samaa logiikkaa voisi soveltaa siihen että radiot ja TV tappavat musiikin. Kun radiosta kuulee top 40 kappaleet, miksi niitä enää ostaisi omiksi kappaleikseen? Eipä näytä tuo musiikin myynti kuolleen, vaikka jo 80-luvulta lähtien on tuota pelätty. Samoin yllättäen selvisi jostain tutkimuksesta että ne jotka latasivat itselleen musiikkia jotain hämäriä metodeja käyttäen ovat myös niitä jotka käyttävät eniten rahaa musiikkiin. Jos kukaan ei tunne jotain artistia tai ole kuullut hanen musiikkia, harva ostaa sitä musiikkia. Jos sitten löytyy jotain loistavaa kuuneltavaa, kyllä se myy.

Suurin osa bookcrossaajista jotka tunnen, paitsi omaavat ehkä laajemman maun kirjojen suhteen, myös ostavat paljon enemmän kirjoja kuin ei-crossaajat. Lähes joka viikko löytyy jotain mielenkiintoista jostain, ja kun omat hankintani ovat käytettyinä hyväntekeväisyyskaupoista, samalla saavat monet hyvät järjestöt tukea ja minä sekä monet muut hyvää lukemista. Ja monta hyvää kirjailijaa on tullut luettua harrastuksen kautta.

Johanna kirjoitti...

Kiitos monipuolisesta kommentistasi, Giaguara, ja hyvää jatkoa harrastuksellesi!

Velma kirjoitti...

Niin, bookcrossing tosiaan lisää monilla kirjojen ostamista tai vähintään tuo uusia kirjatuttavuuksia. Enkä minäkään ymmärrä, että mitä pahaa siinä on, että sama kappale kirjasta saa useamman lukijan.

Täytyy korjata sen verran, että tarroja ei ole mikään pakko ostaa sieltä sivustolta. Niitä voi tehdä itsekin tai ladata vaikka täältä: http://www.bookcrossingfinland.net/