Jostakin kotoisinkin on päätynyt lukijoiden käsiin, ja aina välillä joku kertoo lukeneensa sen. Päivälehtikritiikkejä ei ole ollut, mikä vähän surettaa, mutta huomiosta kilpailevia kirjoja on niin paljon. Kirjablogitkaan eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole löytäneet romaaniani, mutta niissä ajankohtaisuus ei ole onneksi ainoa arvo. Yritän odottaa rauhallisena vuoroani, jos se vaikka jossain vaiheessa tulisi. Kirjan kritiikkitilannetta voi seurata täältä.
Yksi suurimmista riemuista tänä syksynä on ollut uusi osa-aikainen työ: pääsin yhdeksi YLE2:n Uusi Päivä -sarjan dialogikäsikirjoittajista. Rakastan tv-käsikirjoittamista. Jos yksi osa kirjailijan työn autuutta on se, että minulla on kaikki valta (romaanini) taivaassa ja päällä maan, tv-kirjoitamisessa olen pieni mutta tärkeä osa tehdasta, jonka yhteistyönä tuotanto syntyy. Olen oppinut valtavasti uutta sekä kirjoittamisesta että tv-tuotannosta. Työ on osa-aikaista, ja kirjoitan myös omiani. Seuraavia kirjoja on mielessä ja työn allakin, mutta ne ovat vielä niin utuisia itusia, ettei niistä vielä sen enempää.
Summa summarum: syksy on kohdellut minua kauniisti (tai ehkä se on tämä lisääntyvä hämärä, joka kaunistaa). Murhalounaan muodon ottaneet minijulkkarit, TammiTreffit ja Helsingin kirjamessut olivat paikalle saapuneine ystävineni syksyn kohokohtia, ja seuraavaksi juhlitaan Pirkkalaiskirjailijoiden voimin Tampereen kaupunginkirjaston 150-vuotispäiviä, Kirjakanttia Kuopiossa sekä Uuden Kirjan Päiviä Orivedellä. Tapahtumakalenteri on oikeassa sivupalkissa. Tapaamisiin!
5 kommenttia:
Hieno uusi aluevaltaus Johanna, onnittelut! Itsekin jouduin lepuuttamaan tosikoistasi liian pitkään lukemattomien pinossa, mutta eilen se siirtyi kirjahyllyyn luettujen joukkoon. Mikä toisaalta oli myös sääli, sillä se oli huikean hieno. Kiitos! Yritän kirjoitella enemmänkin ajatuksia tässä lähiaikoina, kun sille sopiva hetki tulee... Ihanaista loppusyksyä!
T. Terhi
Multa on tulossa blogijuttu kakkosromaanistasi vielä tämän vuoden puolella! Muut kiireet ovat syöneet aikaa, ja hyvät kirjat pitää lukea nautiskellen. :)
Kiitos, armaat!
Joo, Seija, kirjojen kanssa ei saa missään nimessä pitää kiirettä. Jokaiselle on oma aikansa - niin kuin oma lukijansakin.
Tämä on ollut ihmeellinen vauhtisyksy. Luulin ennen, että ruuhkavuosilla tarkoitetaan sitä aikaa, kun lapset ovat pieniä, mutta vaikka meillä he ovat jo kasvaneet ohitse pikkuruisuudesta, kiirus tuntuu sen kun eskaloituvan.
Kirjoittaessa ei onneksi ole koskaan kiire.
Jos muuten joku kirjablogin pitäjä on kiinnostunut arvostelemaan kirjani, mutta ei ole saanut sitä käsiinsä, autan mieluusti. Viestiä vain sähköpostiini etunimi.sukunimi@gmail.com
Moi! Haastoin teidät molemmat blogissani...
Lähetä kommentti