Sittemmin olen joutunut seuraamaan sivusta, mitä kuolleen ihmisen kirjahyllylle tapahtuu. Valitettavasti kotikirjastolla, jos se on normaali ja satunnaisesti syntynyt kokoelma eikä sitä ole kerätty esimerkiksi temaattisesti kunnianhimoisesti, ei ole arvoa muille kuin sen kerääjälle. Kaikki ne tunteet, jotka kirjan ostamiseen ja ensimmäiseen tai toistuvaan lukemiseen liittyvät, kuolevat omistajansa mukana.
Käytetyllä kirjalla ei ole arvoa kuin harvoin. Arvoa lisäävät omakätiset omistukset, nimikirjoitukset ja ex librikset, mutta nytkin puhun lähinnä muistoarvosta, en suoranaisesta rahallisesta arvosta. Ja harvapa kotikirjastoaan ajatellessaan rahaa edes ajattelee kuin korkeintaan sitä kautta, että kirjoihin on sijoitettu lantti jos toinenkin.
Olen alkanut rauhallisesti ja ilman sen kummepia päämääriä poistaa hyllystäni välillä kirjan tai kaksi. Keinoksi olen löytänyt bookcrossingin. Vapautan siis kirjoja toisille harrastajille. Se on hauskaa ja toiveikasta. Kirjalla on vielä mahdollisuus löytää uusia lukijoita eikä sen kohtaloksi jää pölyttyä hyllyssäni perikunnan riesaksi asti.
Bookcrossing on tuotteistettu yllättävän huonosti. Tavallaan se on tietysti sympaattista. Logo on ja kömpelöhkö verkkosivusto, mutta oheistuotteet ovat huomiota herättävän niukkoja. Harrastuksessa olennaisia tarrojakin on tarjolla ostoinnokkaille vain aivan muutamaa sorttia.
Harrastamista tuotteistamattomuus ei tietenkään haittaa - oikeastaan päin vastoin. Toiminnan ydin on helppo ymmärtää, ja mukaankin pääsee helposti. Kirjoja voi "vapauttaa" kahdella tavalla: joko villisti jättämällä se jonnekin ja toivomalla, että joku nappaa sen mukaansa tai lähettämällä tai antamalla kirjansuoraan jollekulle sitä toivovalle. Molemmat tavat ovat hauskoja, ja itse vapautan satunnaiset hyllystä joutavat yleensä villisti. Jos minulle on jostain syystä päätynyt jokin uutuus, jota en itse halua säästää, sille löytyy yleensä bookcrossaajista monta innokasta lukijaa. Kirja kiertää.
Minulle selvisi vasta nyt, että jotkut kirjailijat eivät arvosta bookcrossaamista siksi, että se ei tuota kirjoittajalle mitään. Ostorahat kirjasta on jo saatu eivätkä lukijat kartuta edes lainauskorvauksia. Minusta se on hassu ajatus. Bookcrossaajista kirja saa lukijoita, jotka kirjoittavat siitä usein vielä pienen arvionkin. Lisäksi harrastajat ovat kirjaihmisiä viimeiseen asti, ja myös ostavat, lainaavat, puhuvat ja elävät kirjoja harrastuksensa ohella.
Olen minä kollegoidenkin kirjoja vapauttanut (kaksoiskappaleita, en tietenkään niitä lahjaksi saatuja). On hauska seurata, kuinka esimerkiksi ystäväni nokialaisen Marisha Rasi-Koskisen loistokas romaani Katariina kiertää. Omieni arvioita voit lukea täältä ja täältä. Harvoinpa olen saanut noin rehellistä ja spontaania tietoa lukukokemuksista.
--
On myös aika toivottaa hyvää loppuvuotta kaikille blogimme lukijoille! Blogi ei päivity niin usein kuin toivoisimme, mutta kaikenlaista luettavaa tänne on vuosien varrella kertynyt. Uuden vuoden myötä pääsemme Marjon kanssa toivottavasti kertomaan uusista kirjoista ja onpa vuoteen 2013 astikin jo julkaisusuunnitelmia. Näistä kaikista ajallaan.
Kaikkea hyvää loppuvuodellesi ja myös tuolle tulevalle, joka jo kurkkii nurkan takana!
Tekstit
